Lenkille!

Touko rakastaa lenkkeilyä! Vitsi, vitsi. 

Ennen Toukon tuloa mietin omassa pienessä päässäni, että JES kohta mulla on lenkkiseuraa. En vaan tiennyt vielä silloin mopseista sitä, että ne on todella valikoivia sään suhteen.

Touko ei voi sietää märkää, kylmää, tuulta, vesisadetta, lumisadetta, räntää jne. Eli helpoksi menee lenkkeily. Ainoat Toukolle mielekkäät lenkkipäivät on silloin, kun on kuivaa ja lämmintä. Eli tähän vuodenaikaan mahdotonta :D

Toukon perusilme, kun on lenkin aika

Meidän perinteinen lenkki alkaa seuraavasti: 

Ensin juostaan karkuun, kun Toukolle pitäisi pukea lämmin paita päälle.

Sitten haetaan kaulapanta ja siinä vaiheessa Touko on juossut pakoon omalle pedille.

Ja arvon herra haetaan pediltä, laitetaan kaulapanta ja sitten lähdetään lenkille! Ehei ei sittenkään, edessä on vielä muutama haaste.

Hissiin mennään sentään suosiolla, mutta kun tullaan 1. kerrokseen, niin pienellä askelmalla noin kaksi metriä ennen ulko-ovea, alkaa vastaan pistäminen. Jarrut pohjaan, venytellään ja vastahakoisesti kävellään ovelle.

Ovella Touko kurkkaa varovasti ulos ja huomaa, että ei ole herralle miellyttävä lenkkikeli. Todellinen taisto alkaa. Jarrut pohjaan, venkoilu takaisin sisään. Tätä tehdään parit pitkät minuutit, kunnes Touko tajuaa ettei se auta taaskaan ja on vaan pakko mennä ulos.

Ovesta astutaan varovasti ulos yksi tassu kerrallaan. Isoilla silmillä tuijotetaan tiukasti maahan ja etsitään kuivinta kohtaa mihin voi tassun pistää. Ja tätä jatkuu siis koko lenkin. Voitte kuvitella, että 10 minuutin lenkki venyy helposti 20-30  minuutin lenkiksi tällä menolla :D Vauhti ja matka ei ole mitään päätä huimaavia.

Ja ei tässä vielä kaikki! Lenkin aikana Touko tutisee ja tuijottaa otsa kurtussa isoilla silmillä surkean näköisenä anelevasti; eikö jo voitaisi mennä sisälle kuivaan ja lämpimään. Anelun aikana nostetaan toista etutassua ylös osoituksena, että tassujakin palelee.

Kyllä lenkkeily on mukavaa! :D

En tahdo mennä enään lenkille!

Voidaanko mennä jo kotiin?