Hemmoteltu lyllerö

Harvalla koiralla on omat rappuset sänkyyn, mutta Toukolla on! 

Toukolla on lupa tulla sänkyyn ja viime aikoina tyypistä on tullut iltasin laiskan puoleinen, ettei jaksa ponnistaa yhtään päästäkseen sänkyyn. Jokainen yö alkaa pienellä valitusrutiinilla.

 

Tänään Touko sai sitten omat pikkuiset raput sängyn viereen, että pääsee jatkossa niitä pitkin kulkemaan :)

 

Touko taitaa olla hieman hemmoteltu ;) 

Mutta miksipä en hemmottelisi mun pientä riiviötä!

Iso paha lääkäri

Touko joutui tänään lääkäriin hampaan poistoon. 

Kaikki muut maitohampaat olivat jo irronneet paitsi yksi jääräpäinen kulmamaitohammas ja se jouduttiin poistamaan. 

Aamulla lähdettiin lääkäriin ja Touko oli innoissaan huomatessaan, että mennään taas sinne kivaan paikkaan missä saa nameja ja rapsutuksia :)

Toimenpidehuoneessa odoteltiin Toukon kanssa, että esinukutus alkaa vaikuttamaan. 

 

Sydämessä tuntuu aina muljahdus, kun katsoo oman koiran nukuttamista. Nukutuksesta tulee surulliset muistot mieleen, miten katsottiin äidin kanssa, kun meidän edesmenneet rottweilerit Garo ja Åliver nukutettiin viimeisen kerran. 

Jos ei ole omistanut koiraa, on varmasti vaikea kuvitella kuinka pahalta tuntuu koiran menettäminen. Koira on perheenjäsen jonka iloa ja riemua tulee aina kaipaamaan.

Mutta onneksi Toukon nukutuksessa oli kyse vain hampaan poistosta ja Touko tokenee. Huomenna Touko on taas iloinen oma itsensä ilman maitohammasta :)

Kun hain Toukon lääkäristä, niin kaveri oli kyllä niin unen pöpperössä, ettei tainnut oikein tajuta mistään mitään. Touko täytyi kantaa kotiin, kun nukutuksesta herääminen vie oman aikansa. Nyt tämä vilttiin kääritty tuhisija nukkuu vieressä sohvalla <3

 Niin se vain on, että koira on ihmisen paras ystävä!

Potilas <3

Toukon uudet vaatteet

Kaikkialla on nyt alennusmyynnit kuumimmillaan ja innostuin shoppailemaan Mustissa ja Mirrissä.

Toukolle lähti kaupasta mukaan hieno huppari viileisiin syysiltoihin. Toisaalta tämän hetken säillä sitä voisi jo käyttää. Päätin ostaa Toukolle myös supertrendikkään Rukan sadetakin, koska kyllästyin alituiseen kuraan jatkuvien sateiden takia. Tosin Touko ei innostunut sadetakista yhtä paljon, kuin minä ;)

Kotona sitten testailtiin innoissaan ostoksia. Tai siis minä olin innoissani ja Touko oli kauhuissaan ja varmaan ajatteli, että miten noloa. 

Huppari oli tosi suloinen (ehkä vähän huvittavakin), mutta Touko suhtautui asiaan hieman eri tavalla. Touko tuijotti surkeana; Ootko tosissasi pistämässä mulle jotain tällaista päälle, minkä kanssa ei voi edes kävellä. Tyyppi tallusti muutaman askeleen jalat jäykkänä ja sitten päätti,  että nyt riitti, enempää en kävele.

Sitten tuli sadetakin vuoro. Multa pääsi huutonaurut, koska Toukon ilme kertoi enemmän, kuin tuhat sanaa. Touko oli ihan ihmeissään sadetakista kuuluvasta kahinasta ja yritti juosta ääntä karkuun kunnes tajusi, että ääni tulee takista. No ei auttanut muuta, kuin juosta suoraan syliin turvaan, jospa ilkeä ääni loppuisi. 

Kesäterveiset!

Toukon kesäterveiset uudelta parveekkeelta :)