Kaikkialla on nyt alennusmyynnit kuumimmillaan ja innostuin shoppailemaan Mustissa ja Mirrissä.
Toukolle lähti kaupasta mukaan hieno huppari viileisiin syysiltoihin. Toisaalta tämän hetken säillä sitä voisi jo käyttää. Päätin ostaa Toukolle myös supertrendikkään Rukan sadetakin, koska kyllästyin alituiseen kuraan jatkuvien sateiden takia. Tosin Touko ei innostunut sadetakista yhtä paljon, kuin minä ;)
Kotona sitten testailtiin innoissaan ostoksia. Tai siis minä olin innoissani ja Touko oli kauhuissaan ja varmaan ajatteli, että miten noloa.
Huppari oli tosi suloinen (ehkä vähän huvittavakin), mutta Touko suhtautui asiaan hieman eri tavalla. Touko tuijotti surkeana; Ootko tosissasi pistämässä mulle jotain tällaista päälle, minkä kanssa ei voi edes kävellä. Tyyppi tallusti muutaman askeleen jalat jäykkänä ja sitten päätti, että nyt riitti, enempää en kävele.
Sitten tuli sadetakin vuoro. Multa pääsi huutonaurut, koska Toukon ilme kertoi enemmän, kuin tuhat sanaa. Touko oli ihan ihmeissään sadetakista kuuluvasta kahinasta ja yritti juosta ääntä karkuun kunnes tajusi, että ääni tulee takista. No ei auttanut muuta, kuin juosta suoraan syliin turvaan, jospa ilkeä ääni loppuisi.
Voin mainiosti kuvitella tilanteen :) . Ja ymmärrän Toukoa täydellisesti . Meillä oli ja on edelleen sadeloimet, talvimanttelit ja kait jotain siltä väliltäkin, jossain, koska täysin turhaa touhua yrittää saada mopsia liikkeelle vaatteissa. Jotkut siinä onnistuu, minä en. Talvipakkasilla puin mantteliin kolmea mopsiani, olin yltäpäältä hikinen ja kauhea homma. Kukaan ei liikahtanutkaan. Manttelit pois päältä ja pakkaseen, sentään sen verran tulivat ulos, että minä jäähdyin. Ihailen hyvinpuettuja koiria ja sään mukaisesti puettuja, omani eivät ole sitä, satoi taikka pakasti. Voittehan te vielä treenata, jospa Touko suostuisi...
VastaaPoista